tiistai 28. elokuuta 2012

My music makes me smile

Joo elikkäs oon jo jonkin aikaa suunnitellu tekeväni postauksen musamaustani sekä siitä, kuinka siihin päädyin. Ja kun sellaista vielä kyseltiinkin, niin tässä se nyt olis.

Oon kuullut monien sanovan että ne on periny musamakunsa vanhemmiltaa, ja että miten hauskaa, kun porukat on teini-iässä kuunnellu ihan samoja bändejä. Mulla ei tosiaankaan ollut näin. Kun olin ala-asteella, systeri kuunteli suomi-metallia, ja se on meidän perheen musiikkimieltymyksistä ollut ehkä lähimpänä omaani.

Ensimmäinen bändi, jota aloin tosissani kuuntelemaan, oli System of a down. Pakko myöntää, että oli se aika outo ihailun kohde 4.-5.-luokkalaiselle, mut just sen takii mä siitä niin paljo tykkäsinki. Ekaa kertaa tunsin olevani jotenki erilainen ku muut, ja se tuntu hyvältä. Oon aina halunnu erottuu jotenki muista, oli se sitte musamaku, koulumenestys tai mikä vaan. Joskus vieläki tykkään kuunnella Systemii, jotenki tulee niin nostalginen olo, ja niitten biisit on vaan jotaa niin randomii (hyvällä tavalla), et niist tulee hupaisa olo =D


5.-luokan lopussa törmäsin sattumalta uuteen yhtyeeseen nimeltä KISS. Se oli sitte menoa. Puoltoista vuotta mä jaksoin kuunnella ja ihan tosissaan fanittaa Kissiä, ja ainoostaan sitä. Kaikennäköstä krääsää ja hirmusti levyjä ja dvd:itä on kertyny. Saatoin kuluttaa suurimman osan siitä musasta loppuu sen ajan aikana, enkä siten enää oo niin paljoo nykyään kuunnellu, mut Kiss pysyy mun sydämessä aina. Se vaan tulee aina olemaa bändi, joka on vaikuttanu muhun eniten. Ja kyllä mä Kissin 80-luvun tuotantoo kuuntelen vieläki.



Tän Kiss-kauden jälkee tutustuin sitte enemmänki 80-lukuu. And I fell in love. Löysin Poisonin, Mötley Crüen, Warrantin ja Cinderellan. Ja en vaan voinu kuvitella mitää sen hienompaa ku miehet naisten vaatteissa ja tupeeratuissa hiuksissa. Kaikki se kimallus ja huulipuna! Ja tykästyin tähän iloseen meininkiin, ja toisaalta taas raastaviin balladeihin. Se vaan kuulosti täydelliseltä.







Nää bändit oli mun silta pois pelkästä Kissistä, ja näitä seuras huima määrä samankaltasia bändejä, toisia kuuntelen/fanitan enemmän, toisia vähä vähemmän. Mut tärkeiks on noussu sellaset yhtyeet kun Stryper, White Lion, Danger Danger sekä Pretty Boy Floyd näin alkajaisiks. Ja lista vois jatkua vaikka kuinka pitkään, eli se ei rajoitu vain näihin jotka tässä mainitsen. 

Aika ajoin tekee mieli myös vähän synkistellä, ja silloin W.A.S.P. on ihan lyömätön. Esimerkiks Crimson Idol on loistava levy, ja tykkään siitä synkästä fiiliksestä, se on vähän ku kauhuleffa.



Eikä unoheta teräsnaisia! Vixen on mulle tärkee bändi, koska siinä on esimerkki, että naiset voi vetää ihan yhtä hyvin ku miehetki. Vixen on myös bändi, joka on vaikuttanu varmaa eniten mun nykyisee ulkonäköö. Ja sellanen naislaulaja kun Pat Benatar saa myös multa pisteet. Biisit vaan kuulostaa hyvältä ni mikäs siinä sitte.




Aikalailla siinä on mun musiikkihistoria, vaikka olikin vaan vuoren huippu. Kaikki saa tulla ehotteleen biisejä ja bändejä joista voisin tykätä, koska it's never enough!

4 kommenttia:

  1. Ootko Led Zeppeliniä kuunnellu? Mitä mieltä siitä bändistä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo kyl pahemmin kuunnellu, se on yks niistä bändeistä, joita pitäis kuunnella, muttei vaan oo tullu aletuks. Moniki bändi on näitä että tiiän että tykästyisin jos vaan kuuntelisin mutta jostain syystä en oo silti kuunnellu. Pitääpi tosiaan ruveta kuuntelemaan enemmän, oisko jotain biisivinkkejä, joista ois hyvä alottaa?

      Poista
    2. Joo itellä on aika usein ihan sama fiilis, että pitäs sitä ja tätäki kuunnella mutta ei vaan tuu ruvettua kuuntelemaan :D Ite innostuin zeppelinistä muistaakseni kiitos biisien All of my love, Rock n roll, The ocean, ja Kashmir :)

      Poista
    3. Okei kiitos vinkistä, niitä sitte seuraavaks ;)

      Poista