Ja tästä mulle tuli mielee, et bändejä voi tosiaanki fanittaa viel monen kymmenen vuoden päästä. Ei tän tarvi olla mikää teinijuttu. Porukat usein sanoo et "kylhän toi viel menee ohi", mut entä jos en haluukkaa? Koska haaveilen oikeesti et musta tulee sellanen kunnon rokkimummo. Ainut, että ne ketkä nykyää on jo päälle keski-ikäsii, voi fanittaa samoja bändejä ku nuorena, vaikka bändien jäbätki on jo hyvän ikäsii, mut entäs sitte ku mä oon 50? Kaikki legendat on kuopattu jo. Tai no, joku Ozzy ja Nikki Sixx nyt varmaa on kuolemattomii koska muuten ne ois jo mullan alla, mut tajuutte varmaan mun pointin. Se on surullista.
Oon myös aina aatellu, et tuleekohan mun lapset mulle sillee et "Vähänkö mä oisin halunnu elää 2010-luvulla! Silloin kaikki oli nii upeeta!" Hämmentävää. Sit ne kuuntelee kavereittensa kans jotaa Lauri Tähkää ihan kikseis. Sen haluisin nähä.
No mut täs nyt tunnelman mukaisesti Mott the Hooplea. Ei oo ihan sitä mitä yleensä tykkään kuunnella, mut on tää kyl aika pirun hyvä. Tää on sitä "oikeeta" musiikkia ;)
haha, aika hyvä :D porukka muka lauriii kuuntelis ! NOT !
VastaaPoistaNo mistäs sitä tietää silloin se on retroo xD
Poistahurjaa sul on blogi! mut jeejee kirjotat hei kivast :--)
VastaaPoistahuonovitsi-jassu.blogspot.com
juuuu sain vihdoinki aikaseks =D mutta kiitostaa! =)
Poista